Muutin perheeni kanssa Jyväskylästä Vaasaan 1.9.2006. Näin jälkeenpäin, en olisi ikinä muuttanut jos olisin tiennyt mitä on tulossa. Kävimme Emman kanssa Jyväskylässä lokakuussa ja joulukuussa. Joulukuussa äiti oli jo väsynyt. Minä näin äidin viimeisen kerran 11.1.2007 torstaina. Isäni soitti suru uutisen maanantai aamuna 15.1.2007. Isä oli löytänyt äidin pois nukkuneena aamulla kuuden aikaan. Puolen yön aikaan äiti oli ollut vielä elossa.

Tuolloin torstaina 11.1.07 junassa ollessani vaihdoin äidin kanssa aika monta tekstiviestiä. Äiti pahoitteli sitä että oli niin väsynyt ettei jaksanut paljoa tehdä kanssani, lepäsi vain. Isäni sanoi tuolloin Jyväskylässä ollessani että äiti pitäisi viedä lääkäriin. Olisin vienyt mutta äiti ei lähtenyt. Milläs aikuista ihmistä pakottaa. Äiti myös tekstasi minulle että tehdään sitten seuraavalla kerralla jotain mukavaa ja että hän jäi minua ikävöimään kun lähdin. No seuraavaa kertaa ei tullut.

Äidin kuolinsyystä en tässä kerro sen enempää kuin että suuri osa on lääkäreiden huolimattomuudella. Hoitovirhekantelu on tekeillä, kun vain jaksaisi sen tehdä.

Omaa suruani "pahentaa" se kun ajattelen miten paljon esim isäni kärsii. Ehtivät äidin kanssa olla reilusti yli 30 vuotta yhdessä. Suren sitä kaikkea mitä äidiltä jäi näkemättä ja kokematta.

Ehkä tämä on tässä tällä erää, rupeaa ahdistamaan niin kovasti että täytyy jatkaa joku toinen hetki.